Tästä näin, tästä pitäisi aloittaa, mutta mitä tähän pitäisi kirjoittaa ja miksi?

Tosiasiassa olen jo pitkään tykännyt kirjoittamisesta, mutta oikean foorumin löytäminen on ollut vaikeaa. Naamaakirjaa olen täyttänyt hajanaisilla kommenteilla elämän arkisista ihanuuksista ja muutamalla keskustelupalstalla olen käynyt keskustelemassa nimimerkin turvin. Eikä minulla oikeastaan mitään oikeaa asiaakaan ole. Eikö kirjoitelmalla pitäisi olla alku, sisältö ja loppu - se sisältö siinä olennaisena.  Jos niistäkin jää kiikastamaan, niin aika köyhäksi jää kirjoittelu.

Päätin näköjään kuitenkin kokeilla. Ylläolevat rivit muodostavat tällekin blogikirjoitukselle kuitenkin jonkinlaisen alun. Sopii hyvinkin tuohon "niitä näitä" -otsakkeeseen. Oikeastaan idea tähän kirjoitteluun lähti jonkinlaisesta kriisistä, jota vuoden aikan olen potenut. Ketään yksittäistä ihmistä en jaksaisi loputtomiin vaivata ongelmillani ja Ongelmillani. Lukekoon se joka tykkää, vaikka näin näiden ongelmien käsittely jääkin pintaraapaisuksi -  eihän sitä kaikkea kuitenkaan koko maailman kanssa viitsi jakaa, vaikka avoin ihminen olisikin.

Ja oikeastaan taas tuntui, ettei minulla mitään oikeita ongelmia tällä hetkellä olekaan. On pieniä suruja, murheita, väsymystä, arkista jaksamattomuutta, tylsistyneisyyttä, asioiden tapahtumista saman rutiinin mukaan samassa järjestyksessä päivittän, avioliiton arkistumista, mutta on myös vanhoja arpeutuneita haavoja, jotka eivät kuitenkaan aina tunnu täysin parantuneilta. Kuitenkin, tänäänkin, sain muistutuksen siitä, kuinka hyvin asiat onkaan. Ystäväni joutui työttömäksi. No eihän sekään maailmanloppu ole, mutta tylsää se on ja oman tilanteeseeni verrattuna tosi kurjaa. Ainakin maallisen mammonan kannalta.

Loppujen lopuksi, näiden minun"ongelmien" käsittely tätä kautta jää luultavasti vähemmälle. Yritän keksiä jonkinlaisen aiheen kullekin blogille, olkoon se vaikka "ensimmäinen blogikirjoitus" tällä kertaa, tai sitten kirjoittelen ihan vaan niitä näitä. :) Kirjoittelemista kirjoittelemisen vuoksi. Jospa tässä vaikka saisi treenattua kirjallista ulosantiaan jotain tulevaa koitosta varten. Vähän niinkuin huippu-urheilija. 7 päivänä viikossa ja kolmena päivän kaksi kertaa päivässä. Puolen vuoden päästä olet huippuvireessä ja valmis 10 blogikirjoitukseen päivässä!

Aamen ja hyvää yötä. Ehkä täällä huomenna puhutaan jo asiaakin. Ken tietää.